Nythän on niin, että luokallani on yksi poika, josta en erityisemmin pidä, mutta jota nyt en silti vihaakaan. Hän on tosi hyvä koulussa, luokan fiksuimpia noin muutenkin ja ihan tavallisen näköinen. Nythän on niin, että hän tuijottaa minua häiritsevästi. Jatkuvasti. Vilkuilee koko ajan. Kuten minä ihastustani. Kaverini on vakaasti sitä mieltä että tämä poika pitää minusta ja pahasti se siltä näyttääkin, mutta toivon että kaverini on väärässä. Eihän kukaan poika nyt voi olla niin typerä että pitää minusta? Eihän?

No, toivottavasti vain ylireagoin, ja kuten jo sanottua, toivottavasti hän ei pidä minusta. Näin varmaankin on. Tuskinpa hän minusta erityisemmin välittää. Mutta kun mieleen tulee väkisinkin että jos hän pitää minusta ja tulee joskus puhumaan jotain, miten sanon hänelle kohteliaasti että miua ei kiinnosta?

Aina sanotaan, että torju kuten itse toivot tulevasi torjutuksi, mutta kun minä toivon että minulle sanotaan suoraan ja kaunistelematta, mutta silti kohteliaasti että en nyt ole kiinnostunut. Kaikki tuskin toivovat samaa. En halua töksäyttää epäkohteliaasti että oot ihan kamala, mä vihaan sua, mutta toisaalta halua sanoa asian niin että toinen ymmärtää.
Toivottavasti kuitenkaan en joudu tällaiseen tilanteeseen.

Mutta ihan oikeasti: en millään tavalla nyt ajattele tosissani että hän pitäisi minusta. Mielikuvitus vaan lähtee laukkaamaan niin helposti.