Ovat näköjään olemattomia. Luin Aamulehdestä järkyttävän uutisen Saudi-Arabialaisesta naisesta, joka raiskattiin keskellä kirkasta päivää. Oikein on, että tekijät tuomittiin mutta mitäpä keksii oikeus? Myös nainen on tuomittava, 90 raipaniskuun, koska hän rikkoi typerää islamistista lakia, joka kieltää naista tapaamasta vierasta miestä, jos oma mies tai joku sukulaismies ei ole lähettyvillä. Jos tuota lakia on pakko noudattaa, ymmärtäisin logiikan muuten, mutta ongelma onkin se, että nainen oli ex-miehensä kanssa autossa ja auto pakotettiin kääntymään toiselle reitille.

Nainen valitti lakimiehensä kanssa tuomiosta, ja mitä tapahtuu? Rangaistusta kovennetaan 200 raipaniskuun ja lakimieheltä menee toimilupa. YK pitää asiasta suurta meteliä, ja syystäkin.

Ensinnäkin: näkeehän sen jo ihmisoikeuksien julistuksesta, että jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Naisella tätä koskemattomuutta rikottiin jo kahdesti: ensin raiskatessa ja nyt raippatuomiolla. On oikein, että tekijät tuomitaan, mutta rangaistus ei silti saisi olla fyysinen.

Toiseksi: tuo islamistinen laki on hirveä. En väheksy uskontoa, sen perusajatus on hyvä, ja uskon, että tuon lain perimmäinen tarkoitus on suojella naista juuri esimerkin mukaiselta kohtelulta, isä, veljet ja oma mies ainakin yleensä suojelevat naista tuollaiselta ja lain rikkomisesta rankaiseminen on tietenkin kunkin valtion oma päätös, mutta nykymaailmassa, jossa jokaisen valtion johto tietää, että ihmisoikeuksia pitäisi noudattaa, olisi syytä katsoa tilannetta tapauskohtaisesti. Ei ollut naisen vika, että näin tapahtui.

Olen sitä mieltä, että Lähi-Idässä on jotain pahasti vialla. Ainahan siellä on sotia, mutta myös arkisessa elämässä on paljon puutteita. Naisia väheksytään, heitä kohdellaan huonosti, ja heidän pitäisi olla muka näkymättömiä. Olisi siinä miehillä mietittävää, kun aletaan pohtia, että kummankohan sukupuolen edustajasta sitä itse kukin syntyy.

Maailma olisi itse kullekin helpompi paikka elää, jos YK julistaisi yleismaailmallisen lain, jonka mukaan uskonto ei saa vaikuttaa maan lainsäädäntöön. Suomessakin on uskonnonvapaus, mutta silti Suomi on kristitty valtio. Uskonnonvapauden pitäisi tarkoittaa sitä, että maa ei ole yhdenkään uskonnon kannalla. Kirkkoja, moskeijoita ja muita pyhiä rakennuksia saa rakentaa, uskontoaan saa harjoittaa, mutta ihmisoikeuksien tulisi nykypäivänä mennä aina uskonnon edelle. Niissä puhutaan myös uskonnonvapaudesta, mutta olen varma, että jollain tavalla tuo julistus kieltää ihmisten satuttamisen jopa uskonnon perusteella.

Otan asian vakavasti, pohdin uskontojen epäkohtia paljon, vaikka en usko mihinkään jumalaan. Hetki hetkeltä minulla on vahvempi tunne siitä, että olen ateisti ja että uskonnot ovat turhia -kaikki tasapuolisesti. Poimin uskonnoista hyviä ja huonoja ajatuksia ja muodostan oman arvomaailmani, ja käsitykseni joihin uskon, mutta joita olen faktojen edessä valmis muuttamaan. Elän tätä maailmaa, tätä elämää näkyvien ja aitojen ihmisten ympärillä. Se on minun uskontoni, sillä en halua palvoa mitään tiettyä asiaa tai henkilöä, jumalaa, jolla on persoona.