Mitä ihmettä nää paikalliset papit meinaa? Join mehua eilen ja luin paikallislehteä, meinas siinä mehut tulla nenän kautta ulos kun löytyi yleisönosastolta niin paksua puppua, että. En oikein tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Varmaan molempia yhtäaikaa.

Elikkä siis. Kunta tai joku järjestö, ei hajuakaan mikä, järjesti paikallisille muksuille joku aika sitten halloween-naamiaiset. Siis joillekin tyyliin 7-11-vuotiaille tai jotain. Kohtalaisen pienille lapsille silti. Ja halloween-naamiaisissahan asut nyt automaattisesti on jotain noita-kummitus-vampyyri-tyylisiä. Niin mitäpä sitten kirjoittaa joku (arvaukseni mukaan ainakin yli 50-vuotias) paikallinen pappi lehden yleisönosastolla?

Hän järkyttyi kuinka synkkiä ja ahdistavia lasten asut olivat, ja että eihän pyhäinpäivään ollenkaan sovi tällainen, lapsille pitäisi järjestää enkelijuhlia, joista sitten yhdessä erittäin mukavien (ja erittäin uskonnollisten) seurakunnan työntekijöiden kanssa mennään viemään mummojen ja vaarien haudoille kynttilöitä. Ja että hän on aivan 100% varma että lapsille jäi traumoja ja pelkotiloja noista naamiaisasuista.

Pystyn kumoamaan koko tekstin ihan pelkillä faktoilla ja maalaisjärjellä:

1) Vaikka nuo lapset nyt olivatkin melko pieniä, sen ikäiset eivät enää pelkää kummituksia yms. ja jos pelkäävät, osaavat sanoa että eivät lähde juhliin ja sitä paitsi tajuavat mikä ero on "oikealla" kummituksella ja luokkakaverilla, joka pukeutuu sellaiseksi.

2) Näistä enkelijuhlista. Niissä viihtyisivät vain ja ainoastaan tytöt, ja heidänkin mielenkiintonsa asiaa kohtaan katoaisi viimeistään siinä hautausmaa-kynttilä-vaiheessa.

3) Tämä on tärkein kohta. Halloween ja pyhäinpäivä ovat Suomessa 2 täysin eri asiaa, ja ensin mainittua ei ole kenenkään pakko viettää.

4) Tämä tulikin jo mainittua. Lapset eivät ole tyhmiä. Jo 2-vuotiaskin tajuaa, mikä on naamiaisasu.

Niin, onhan Suomessa sananvapaus, mutta näitä yliuskonnollisia tätejä ja setiä ei saisi päästää vapaalle jalalle. Tämä kyseinen esimerkki taitaa olla sitä porukkaa joka ei ikinä ole -syystä tai toisesta- tehnyt nuoriso-, tai lapsityötä. Joillakin kyseisen lajin edustajilla taitaa olla virheellinen käsitys lapsesta. Lapsi ei ole tyhmä, mutta ei silti myöskään aikuinen. Ei pieni lapsi jaksa kuunnella jatkuvaa paasausta ihmisistä, jotka ovat eläneet 2000 vuotta sitten (jos nyt siis ylipäätään ovat) tai jumalasta, jonka olemassaoloa ei kukaan voi heille todistaa. Siinä menee uskovaisimmallakin muorilla jauhot suuhun kun pojantytär Anna, 7v., kysyy, että mistä sen tietää että se jumala on olemassa.

Minua ärsyttää suunnattomasti se, että jotkut muka hurskaat ja hyvät, uskovaiset ihmiset ovat valmiita uhraamaan lapsen ilon ja viihtyvyyden sillä hinnalla, että tämä saadaan uskomaan johonkin, mitä ei ole olemassa. Oli sitten kyseessä oma lapsenlapsi tai seurakunnan pyhäkoulussa käyvä tenava.