HÄN vihaa minua. Ei halua olla missään tekemisissä kanssani vaikka pitkillä katseillani yritän kertoa tunteitani.

Eräs tuttavani on muuttumassa pelottavaa vauhtia. Tai sitten en vain ole huomannut millainen hän on. Hän elää. Elää iltaisin. En tuomitse häntä. Minun vain tekee mieli itkeä kun huomaan etten itse elä. En tunne eläväni, en osaa olla kuten muut. Ei minulla ole tarvetta näyttää samalta kuin muut ja olla kaikesta samaa mieltä kuin muut. Mutta en halua eristäytyä. Haluan oppia tuntemaan sitä villimpää ja vaarallisempaa elämää mitä muut elävät. Ja toisaalta en taas uskalla.

HÄN vihaa minua.