Pelkään. Heräsin viime yönä, hieman ennen kahta, hiestä märkänä ja pelkäsin. En vain tiedä mitä. Oli yksinäinen olo. Ehkä pelkään yksin jäämistä.

Pelkään olevani väärässä. En tiedä kenen suhteen tai missä asiassa mutta pelkään olevani väärässä. En halua olla väärässä.

Pelkään etten osaa pitää huolta läheisistäni. Saan syksyllä vartion yhdessä kahden partiokaverini kanssa. Pelkään, että tuleville vartiolaisillemme tapahtuu jotain, että en pysty pitämään heistä huolta. Pelkään vastuuta.

Pelkään että epäonnistun elämässä, etten tule onnelliseksi. Pelkään harmautta. En halua elää elämääni synkässä, ahdistavassa kaupungissa, jossa lumi on talvisin likaista ja taivas aina harmaa. En halua elää syrjäisessä kerrostalossa tupakansavun keskellä. En elä siellä nyt, mutta tiedän että elämällä on sekin puolensa. En halua kohdata sitä.

Pelkään että putoan. Kuin edessäni olisi syvä kuilu. Vuosi peruskoulua ja sitten pitäisi jo edes vähän tietää, mitä elämältäni haluan. En tiedä nytkään, en mihinkään suuntaan. Pelkään että en löydä ammattia, ihmisiä ja paikkaa jossa olen onnellinen.

Pelkään olevani huono ihminen. Pelkään vaativani liikaa läheisiltäni. En ehkä osaa näyttää, että minulle riittä se, että he välittävät. Pelkään, etten osaa näyttää että itse välitän.

Pelkään pelkäämistä. Haluan, että voin olla onnellinen, että en pelkäisi. Että voisin itse olla onnellinen ja jakaa onneani muille.

Olen onnellinen kun näen pieniä lapsia. Uskonnonluokassani on juliste, jossa lukee "jokainen lapsi on pieni ihme". Pieni lapsi on ihme. Pieni lapsi on viaton, ei syyllinen mihinkään ja avuton. Pientä lasta suojellaan. Minun iässäni "lapsi" ei enää ole lapsi. Olen tehnyt jo paljon pahoja asioita, olen vastuussa teoistani. Silti tunnen itseni avuttomaksi kuin pieni lapsi. Ero on siinä etten enää voi, en uskalla luottaa siihen, että minua suojellaan. Alan vasta huomata että maailma on välinpitämätön yksittäisestä ihmisestä. Se ajatus saa minut voimattomaksi. En ehkä saisi sanoa näin, mutta haluaisin että minua suojellaan. Tunnen itseni vielä tavallaan lapseksi. En osaa vielä elää tämän maailman tavoin, ja haluan oppia sen, mutta en pysty siihen, jos en voi luottaa siihen että joku on ottamassa kiinni, jos putoan.