Yleensä ihmiset sanovat haluavansa rakastaa. Rakastaminen on ihanaa.

Paitsi että ei ole. Kertokaa joku ihana ihminen, miten rakastaminen lopetetaan. Taas käy näin. Tet-jakson aikana en nähnyt elämäni rakkautta kuin kerran, rippikoulun yhteydessä.

Itse asiassa tämä on helpompi selittää, jos kiteytän asioita ensin.

1) Rakastan häntä.
2) Hän tietää sen.
3) a) Joka ikisen ihmisen maalaisjärki sanoo että jos joku on ihastunut sinuun, ei kannata olla tavallista ystävällisempi, vaikka olisittekin ystäviä.
    b) Ei kannata näsäviisastella sillä että tämä ihminen ei joko omista tai käytä maalaisjärkeä koska kyseinen ominaisuus löytyy kaikilta, vaikkei asuisikaan maalla (ja hän asuu maalla) ja hän on järkevä ja osaa käyttää järkeään.
4) Palatakseni kohtaan 3a), emme ole ystäviä. Sattuneesta syystä en muista milloin olisin hänelle viimeksi edes puhunut.
5) Hänen käytöksensä viittaa yhtä aikaa siihen että hän voisi pitää minusta ja siihen että hän ei pidä minusta. En puhu ilkeydestä vaan välinpitämättömyydestä.

Joten viimeaikaisten tapahtumien selittäminen lienee turhaa. Ymmärtänette miltä minusta tuntuu.

Olisi todella mahtavaa päästä edes päiväksi ulos ruumiistaan.