...ja kun minua väsyttää, se myös näkyy. Retkotin siellä koulun käytävässä laukku tyynynäni lattialla. Ja näinä päivinä kun olen erityisen väsynyt, sitä tuppaa olemaan myös erityisen hauskaa. Ja hauskaahan oli kun yhdessä parin kaverin kanssa puhuttiin (jälleen kerran) Idols-koelauluista. Eipä ole niillekään kaikille tuota järkeä paljon siunaantunut. (Siis niille laulajille. Meikäläisen kaverit on huippuälykkäitä.) Eikö ihminen itse kuule jos ei osaa laulaa vai miksi se pitää mennä erikseen sinne tuomariston eteen kuulemaan? Vaikka sen parempaa komediaa ei olekaan kuin niinden näkeminen ja kuuleminen. (Anteeksi, tarkoitus ei ole luokata mutta näin se on.)

Ulkona on arktiset olosuhteet ja korvessa kun asun, niin kylmäähän kyllä piisaa. Miks pitää viattoman kasiluokkalaisen mennä kouluun yli 30 asteen pakkasella? Jenkkilässä on koulut kiinni jo asteen pakkasella. Jään ja lumen keskellä eläminen on jääkarhujen hommaa. Ja pingviinien. Tosin minäkin muistutan untuvatakissani hyvin erehdyttävästi pingviiniä.

Se on niitä korvessa asumisen hyviä puolia kun pääsee taksilla kouluun.