Meikäläinen näki viime yönä unta (eikö ole ihmeellistä?). Itse asiassa näin kaksi unta. Tai varmaan enemmänkin mutta muistan nämä kaksi. Molemmissa esiintyi perjantaina sydänsuruja aiheuttanut ihminen. Luulisi sen olevan ihanaa kun näkee unta rakastamastaan ihmisestä, eikö? Se vaan sattumalta on jotain ihan muuta. Ainakin nämä unet.

Toisessa kyseinen ihminen pyysi minua tulemaan jonnekin, en tiedä minne, ilmeisesti kertoakseen vihaavansa minua. Kuitenkaan en tavoittanut häntä mistään ja tunsin silti että hän oli vihainen, koska en löytänyt häntä. Pelottavaa.

Toisessa unessa tämä ihminen pelasti minut kamalasta paikasta, jossa olin ollut eristyksissä monien muiden ihmisten kanssa vuosikausia, mutta silti en pystynyt katsomaan häntä silmiin, saati puhumaan mitään. Olin vain ahdistunut ja tunsin itseni pieneksi ja avuttomaksi.

Tunnen todellakin olevani eksyksissä, oikeastikin. En tiedä mitä tehdä. Mietin itsekseni näitä unia ja tilannetta jossa nyt olen, enkä pääse eteenpäin edes ajatuksissani. Olen käyttäytynyt tyhmästi, mutta se on vain kertonut tunteitteni kohteelle, että rakastan häntä. Anteeksikin olen pyytänyt ja olen ymmärtänyt hänen antaneen anteeksi. Olen epävarma hänen tunteistaan, toisaalta hän antaa ymmärtää, etten ole totaalisen vastenmielinen ja toisaalta en osaa olla epäilemättä, etteikö hän voisi myös leikkiä tunteillani. Vaikka en löydä mitään syytä, miksi hän tekisi niin.

Kouluihin kaivattaisiin tytöille suunnattua oppiainetta, kieltä nimeltä poika, kuten elven rosen kanssa mietimme torstaina. Poikia olisi paljon helpompi tulkita, jos sitä opetettaisiin.