Tietokone on pikkuveljen huoneessa ja tämä kakara pitää oikeutenaan kytätä vieressä mitä mä kirjoitan. Onneksi se passitettiin ulos täältä. Jotain oikeuksia pitää isosiskollakin olla.

Sisustin eilen huonettani. Tai siis siivosin (pitkästä aikaa) ja otin julisteita seinältä pois, seinävaate ja taulu tilalle. Vanhanaikainen mutta parempi. Iltapäivällä varmaan lähdetään Ideaparkiin. Jos lähdetään. Se paikka on muuten hirveä. Aiemmin olen ollut siellä kerran, ja totesin että sinne ei kannata mennä jos ei tiedä mitä hakee. Nyt pitäis hakea taulutelkkari ja mulle mp3-soitin (edelinen hajalla, en suosittele Logikia). Ja jos löytyis niin vielä kirjoituspöydälle mahdollisesti uusi kirjoitusalusta. Niin ja uudet lakanat, mulla ei ole kuin yhdet joissa on jotain aikuisempaa kuin muumeja. Vaikka muumit on kyllä ihania, ihan oikeestikin. Mä huomasin taas miten mun ostoslistat pitenee kun asiaa alkaa pohtia.

Äiti on käskenyt miettiä mitä astiastoa sukulaiset voi ostaa mulle rippilahjaks. Mutta kun ei kiinnosta sitten pätkääkään koko rippikoulu. Sukulaisille se on oikein sydämen asia. Toisin sanoen mut pakotettiin rippikouluun ja koska mä en halunnut leirille, jäi vaihtoehdoksi päiväkoulu, jota suureksi epäonneksi pitää ihminen, joka kuvittelee jokaisen nuoren käyvän rippikoulun siksi että uskoo jumalaan. Uskokoon mun puolestani ihminen jumalaan jos haluaa, mutta toista ei sais pakottaa uskomaan. Ja mä en halua juhlia. Ahdistaa koko touhu. Serkun juhlat viime kesänä oli kamalat, hirveetä palvontaa. Ei sillä muuten väliä mutta mä en halua samanlaista kohtelua. Mä haluaisin olla rauhassa mutta aikuiset jotka luulee tietävänsä jotain siitä miksi nä ajattelen näin, tulkitsee asian niin että mä haluan kapinoida.

Mutta siitä astiastosta. Mä kuitenkin, kun nyt näyttää siltä että ne juhlat on peruuttamattomasti edessä, katsoin sitä astiastoa netistä. Löysin yhden ihan kivan (Arabian NERO-niminen astiasto), mutta siinä on se ongelma että kun tätä astiastoa ei (ainakaan äidin mukaan) valmisteta kovin pitkään. Tavallaan mä kyllä ymmärrän, joka kodissa tuskin käytetään sen mallisia astioita, mutta mä pidän niistä.

Tosin mä olen aina ollut vähän outo.