Joo. Meikä alkoi pohtia tunteitaan (ikään kuin en sitä muuten tekisi). Huomasin näet että en todellakaan enää tiedä, ovatko tunteeni erästä ihmistä kohtaan aitoja vai olenko vain niin tottunut palvomaan häntä, etten tajua oikeita tunteitani. Voi olla aika vakavaa kun ei tiedä edes omia tunteitaan. Siinä voi jo tosissaan epäillä että ihmisellä on päässä vikaa.

Mielestäni rakastan häntä aidosti, sillä voin rehellisesti sanoa itselleni että haluan hänelle vain hyvää ja jos hän ei minua halua, hyväksyn sen. Rakastaminen on oikeasti vaikeaa, rakastuneena sitä helposti ajattelee vain itseään mutta totuus on se, että parisuhteessa kummallakin on oikeus saada ja velvollisuus antaa rakkautta. Ainakin minä uskon näin.

Ja saahan niistä pojistakin yllättävän helposti herkkiä. Äikäntunnilla tehtiin rakkausrunoja pienissä ryhmissä ja ihastukseni ryhmän runo oli vallan suloinen.

"Olet kuin kukka,
joka ei lakastu
eikä talvella pakastu.
Olet kuin lintu,
joka lentää tasaista lentoa.
Katseessasi on jotain hentoa."

Etenkin viimeinen lause on aika ihana, eikö vaan? Runot kirjoitettiin paperille ja sekoitettiin niin, että jokainen ryhmä kuvitti jonkin toisen ryhmän runon. Minun ryhmälleni osui juuri tuo runo. Se oli kirjoitettu ihastukseni söpöllä käsialalla ja siihen oli piirrelty jo valmiiksi sydämiä. Hellyyttävää.

Eli ei kai ne pojatkaan niin kovasydämisiä ole kuin miltä vaikuttavat. Sisimmäsään nekin kai kaipaavat hellyyttä. Kuitenkin suurin osa oman luokkani pojista yrittää esittää kovempaa kuin mitä ovat. Huonot ovat näyttelijänlahjat, ja sitä paitsi rohkea on se, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja olla vähän "pehmo" jos näin nyt voi sanoa.

Mutta mennäkseni toiseen asiaan, olen alkanut piirtää. Toki olen sitä aiemminkin tehnyt mutta nyt olen jopa oppinut tekemään suhteellisen hyvää jälkeä. Kuten Nyyti sen tänään ilmaisi, ovat kuvani usein hieman pornahtavia, mutta eivät siksi että se olisi minusta hauskaa (en sentään ole poika!), vaan siksi että tykkään piirtää naisvartaloa (osittain siksi että en osaa piirtää miestä, mistä johtunee...). Ihmisvartalo on kuvauksellinen, kuten eräs ystäväni sen ilmaisi.

Ja kuva, jossa on alastomia hahmoja voi olla kauniskin, jos se ei ole liian yksityiskohtainen. Ja sitä paitsi, en ymmärrä mitä pahaa siinä olisi, sillä joka ikinen meistä on syntynyt alastomana. Pornoa en toki feministinä hyväksy, mutta seksuaalisuudessa ja sen kuvaamisessa taiteella ei ole mitään pahaa.

Huomasin eilen, että kieltämättä hieman omalaatuinen asuni (suhteellisen lyhyt hame, pitkät raitasukat ja vaelluskengät) herätti kovasti jonkinlaista nyrpeyttä tyttöjen keskuudessa. Osan katseista saattoi hyvikin lukea sanan 'huora', koska hameeni on aika lyhyt, hieman polven yläpuolelle jäävä ja paitani kaula-aukko oli avoin.

Mutta mutta, neidit hyvät. Jos tämä pukeutuminen tekee minusta huoran, niin mitähän itse olette? Lyhyempiä hameita ja avoimempia kaula-aukkoja on nimittäin nähty. Ja juuri teillä itsellänne. Ja toisaalta, mitä pahaa lyhyen hameen käyttämisessä on? En minä ajattele pukeutuessani poikia (ainakaan pelkästään, toisin kuin te) vaan sitä, että en halua vain sulautua osaksi massaa vaan erottua. Onko tarpeeksi selvästi kerrottu?

Tiedän, ei saisi jäkättää, mutta kun ärsyttää niin suunnattomasti, että ihminen ei muka saisi olla oma itsensä nykymaailmassa.